Itämaista tanssia vuodesta 1997

Hedelmällisyysrituaalitanssien ja itämaisen tanssin suhde toisiinsa.

Useissa varhaisissa kulttuuriyhteisöissä palvottiin naispuolisia jumalattaria. Uskottiin, että ihmisen hedelmällisyyden ja maan hedelmällisyyden välillä vallitsi yhteys. Erityisesti naisten uskottiin omaavan maagisia kykyjä, koska nainen pystyi luomaan uutta elämää synnyttämällä. Naisen maagisista voimista syntyi äitijumalattaren palvominen. Äitijumalattaren palvomiseen kuuluivat hedelmällisyystanssit, joissa käytettiin lantiojohtoista liikehdintää. Nämä tanssit olivat seksuaalisesti virittyneitä.
Tuhansia vuosia sitten Anatolian ja Välimeren korkeakulttuurien parissa naiset loivat tanssirituaaleja. Näiden avulla osoitettiin kunnioitusta ja palvottiin naispuolisia jumalattaria. Miesten ei sallittu osallistua rituaaleihin.
Afrodite ja muut suositut naispuoliset jumalattaret tulivat idästä. Esimerkiksi Kyproksella syntyneessä Afroditen kultissa naiset esittivät eroottisia, transsin kaltaisia tanssirituaaleja, joita säestettiin lauluilla ja rummuilla. Transsi auttoi tanssijaa saavuttamaan yhteyden jumalattaren kanssa. Yhteyden kautta jumalattaren maagisia voimia siirtyi tanssija kehoon.
Mitä näille hedelmällisyysrituaalitansseille tapahtui? Yksi selitys voisi olla se, että miehet alkoivat vähitellen ymmärtää oman roolinsa tärkeyden elämän luomisessa. Aikaisemmin oltiin oletettu, että ainoastaan nainen yksin pystyi tuottamaan elämää.
Vuosisatojen kuluessa vanhat naispuoliset jumalattaret vaihtuivat miespuolisiksi jumaliksi. Noin 400-800-luvuilla kristinusko ja islamilaisuus alkoivat syrjäyttää vanhat pakanauskonnot Lähi-Idästä. Joitakin pakanarituaaleja liitettiin molempiin uskontoihin, koska niitä oli vaikea kitkeä pois. Naispuolisiin jumalattariin liittyneet rituaalit hävitettiin.
Vähitellen jumalattarien palvominen hävisi ja sen mukana erilaiset rituaalit. Monissa paikoissa vanhojen hedelmällisyystanssien uskonnollinen merkitys unohtui ja sen tilalle tuli tanssimisen merkitys. Tanssit maallistuivat ja niistä tuli viihdyttäviä. Tanssista tuli esittävä taidemuoto, siihen kuuluivat ammattilaistanssijat ja katsojat. Vuosien kuluessa nämä vanhat tanssit kehittyivät erilaisiksi eri puolilla maailmaa, esimerkiksi Afrikassa ja Polynesiassa.
Pohjois-Afrikan rannikolla tämä vanha tanssi kävi läpi mielenkiintoisen kehityksen. Siellä arabialais-islamilaisessa maailmassa tästä tanssista tuli monipuolista ja taidokasta. Tanssin alkuperä oli hedelmällisyysrituaaleissa käytetty lantiojohteinen tanssitapa. Vaikka tällä maallisella viihdyttävällä tanssilla ei ollut mitään tietoista yhteyttä vanhaan hedelmällisyystanssiin, niin voidaan sanoa, että vanhan ja uuden välillä on yhdistävä side.