Lukijoiden pyynnöstä Mirhamissa alkaa kolmiosainen artikkelisarja itämaisesta tanssista, raskaudesta, synnytyksestä ja vauvan kanssa tanssimisesta. Artikkelien kirjoittaja on pirkanmaalainen tanssinopettaja Katja-Marika Mäkinen.
TANSSI JA VAUVA
Melko usein odottavan äidin mielessä pyörii kysymys, mitä liikuntaa voi ja saa turvallisesti harrastaa raskaana ollessa. Yritän tässä artikkelissa tuoda esille harrastajien, ammattilaisten ja terveydenhoitohenkilökunnan näkemyksiä asiasta. Raskaus on niin naisen henkilökohtainen oma juttu, että jokainen tuleva äiti tekee itse päätöksen kuinka paljon uskaltaa ja haluaa liikkua raskausaikana. Artikkelini pohjana ovat haastattelut, joita olen tehnyt syksyn 2006 aikana itämaisen tanssin tanssija-äideille sekä kirjallisuuslähteet, joista luettelo lopussa. Paljon artikkeliini ovat vaikuttaneet myös oma raskauteni sekä oppilailtani saamani palaute.
RASKAUDEN FYSIOLOGISIA MUUTOKSEIA ELIMISTÖSSÄ
Naisen elimistö sopeutuu ja varautuu monin tavoin siihen, että odotusaika ja synnytys sujuisivat hyvin. Odottajan aineenvaihdunta vilkastuu, hengitys ja verenkierto tehostuvat, verimäärä lisääntyy. Sydän joutuu tekemään odotusaikana paljon enemmän työtä sekä levossa että liikkuessa. Odotusaika itsessään on kuin fyysistä harjoittelua, sillä elimistön suuret muutokset lisäävät fyysistä suorituskykyä. Odotusajan hormonaaliset muutokset aiheuttavat erityisesti selässä ja lantiossa nivelsiteiden löystymistä, siksi ne ovat altiita virheasennoille. Kasvava vatsa muuttaa kehon painopistetta eteenpäin suurentaen lannenotkoa. Liikkumalla oikein selkäkipuja voi vähentää tai ehkäistä. (A. Sällylä, Mammajumppa)
RASKAUS JA ITÄMAINEN TANSSI
Äitiyshuollon lääkäreiden yleinen kanta on, että liikunta on hyvästä sekä äidille että lapselle. Liikunta lisää sikiön hapensaantia, pitää äidin kuntoa yllä (jota tarvitaan synnytyksessä, siitä toipumisessa sekä tietenkin vauvan kanssa) sekä tietenkin antaa mielihyvää äidille. Raskausajan liikunnan tulisi olla sellaista, mistä äiti pitää eikä liian raskasta. Syke ei saisi nousta pitkäksi aikaa yli 150, varsinkaan 24. raskausviikon jälkeen, mutta aivan ehdoton raja ei ole. (Kunto & Terveys 4/2003)
Monille omille oppilailleni olen antanut seuraavia yleisiä ohjeita koskien raskauden aikaista itämaisen tanssin tanssimista: kaikki mikä tuntuu ikävältä tai epämiellyttävältä, kannattaa jättää väliin, koska yleensä aina naisen oma kroppa kertoo eniten. Hypyt kannattaa jättää väliin ainakin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, koska ne rasittavat turhaan kohdun ja lantiopohjan lihaksistoa. Jos iskut tuntuvat epämiellyttäviltä, niitä ei kannata tehdä tai ne kannattaa tehdä pienempinä. Liian rasittavaa tanssia ei kannata tanssia, koska sikiön hapensaanti voi vaikeutua, jos liikunta on liian rankkaa. Helppo perussääntö on, että pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta, silloin tanssi todennäköisesti on sopivan tempoista. Lihaskuntoliikkeistä vatsaliikkeet kannattaa tehdä kevyemmin ja pyytää opettajalta vaihtoehtoisia liikkeitä, jotka eivät rasita liikaa. Oma lääkärini esimerkiksi kehotti muuttamaan ainakin tavalliset ylävartalon ylösnosto-vatsalihasliikkeet kevyemmiksi pelkiksi vatsan sisäänvedoiksi jo raskauden aikana. Kuitenkin vatsalihasten hyvä kunto raskaana ollessa on erityisen tärkeää, sillä kasvava vatsa tarvitsee paljon tukea vatsalihaksilta. Odottajan selkäsäryt voivat johtua sekä heikoista vatsa-että selkälihaksista. (A. Sällylä, Mammajumppa). Kummistakin kannattaa siis pitää hyvä huoli ja vaikka raskaammat liikkeet joutuu jättämään, niin tilalle kannattaa ottaa kevyemmät eikä jättää niitä kokonaan pois. Loppuvaiheessa raskautta myös selin makuuta usein käsketään välttämään, eikä se monesta äidistä mukavalta enää tunnukaan. Luonnollisesti odottaja ei myöskään alun jälkeen enää pysty tekemään selkälihasliikkeitä vatsallaan maaten, vaan on siirryttävä esimerkiksi konttausasennossa tehtäviin liikkeisiin.
ÄITIEN KOKEMUKSIA TANSSIMISESTA RASKAUDEN AIKANA
Monet sekä tanssinharrastaja- että opettajaäidit pystyvät aivan loistavasti tanssimaan läpi raskauden. Esimerkiksi opettaja Inka Vilen Tuurista muistelee, että hän on tanssinut lastensa odotusaikana ihan loppumetreille asti ja opettanutkin viimeisen raskauden aikana melkein loppuun asti pienentäen vain iskuja ja pehmentäen tanssia. Opettaessa haastavaa oli yrittää esittää oppilaille liikkeet niin, ettei turha raskauden tuoma pehmeys välittyisi liikaa oppilaille. Tanssinharrastaja Miia Saha Porista odotti haastattelun aikana toista lastaan ja vielä 26. viikolla tanssi tuntui hyvältä, kunhan kuunteli kroppaansa. Myös Sanna Tervakangas Porista kertoo harrastaneensa tanssia viimeisimpään kuukauteen asti ilman mitään epämukavia tuntemuksia. Pitkään tanssinut Annaleena Horning myös tanssi ihan loppuun asti hiljentäen vain tahtia ja jättäen iskuja pois loppua kohden. Aika moni kuitenkin on joutunut viimeistään seitsemännellä kuulla hiljentämään reilusti tahtia. Moni haastateltavani mainitsi liitoskipujen haittaavan menoa varsinkin lopussa. Esimerkiksi lempääläläinen tanssija ja opettaja Riikka Posti mainitsee asiasta. Samoin eräs oppilaani kertoi myös liitoskipujen vaivanneen tanssitunneilla sekä niiden jälkeen.
Yleensä ottaen eri tanssiliikkeet pieninä määrinä eivät haitanneet, mutta mikäli ikävältä tuntuvaa liikettä treenasi pidemmän aikaa yhtäjaksoisesti, se alkoi rasittaa kehoa. Eli kohtuus on tarpeen myös tanssiessa raskauden aikana.
Haastattelussani moni kertoi kameleiden tekemisen tuntuvan raskaana ollessa ikävältä. Riikka Posti kertoi tällöin tehneensä kameleita enemmän lantiolla, jolloin vatsan lihaksistolle ei tullut liikaa rasitusta. Monen mielestä myös iskut ovat tuntuneet ikäviltä varsinkin loppuraskaudesta. Pitkään tanssinut Katriina Heiskanen sanoo takalantiokahdeksikkojen tuntuneen erityisen hyvältä raskauden lopussa. Omalla kohdallani en juuri eri liikkeitä vältellyt sinä aikana, jona sain tanssia. Ihan raskauden lopussa kokeilin tanssia uudelleen, ja yllätyksekseni huomasin, että haggala-askel hitaasti askeltaen tuntui oikein mukavalta (sitä en tiedä, tuntuiko se poikani mielestä mukavalta...). Muiden haastateltavieni kokemuksista poiketen minulla hitaat ympyrät ja kahdeksikot tuntuivat epämiellyttäviltä. Yritin ehkä liikaa ottaa vatsalihaksilla vastaan, ja se aiheutti voimakasta supistelua.
MIKSI TANSSIN JOUTUU JOSKUS JÄTTÄMÄÄN KOKONAAN RASKAANA OLLESSA?
Tietyt raskauden tilat johtavat siihen, että tanssin joutuu jättämään. Jos liikunta aiheuttaa jotain vaaraa sikiölle, se kielletään. Eikä kukaan äiti varmastikaan halua tanssin vuoksi riskeerata vauvansa hyvinvointia. On parempi uskoa lääkäriä ja aloittaa tanssi uudelleen synnytyksestä toivuttuaan. Monisikiöraskaus, verenpaineen nousu, kohdunkaulan heikkous, verenvuoto kohdusta tai lapsiveden vuoto ovat raskauden tiloja, jolloin liikunnan harrastaminen saatetaan joutua kieltämään kokonaan tai osittain (Kunto & terveys 4/2003 ). Ns. harjoitussupistukset ovat yleisiä raskauden puolivälin jälkeen, mutta jos niitä tulee tiheään, ne ovat kovin voimakkaita tai aiheuttavat kohdunkaulan lyhentymistä tai aukeamista, liikunnan joutuu jättämään tai ainakin huomattavasti keventämään sitä. Ennakoivien supistusten laatu ja tiheys määrittelevät sen, joutuuko tanssin lopettamaan vai riittääkö keventäminen. Omalta kohdaltani juuri ennakoivat tiheät supistukset jättivät sekä opetuksen että muunkin tanssimisen aika minimiin raskauden puolivälissä. Tosin aivan ehdotonta liikuntakieltoa lääkärini ei asettanut, joten kevyitä liikkeitä ja venytyksiä sain jatkaa kotosalla. Toisia vaivaa taas tauoton raskauspahoinvointi varsinkin alussa, joka vie tanssihalut, ja usea oppilaani on joutunut jäämään sen vuoksi tanssitunneilta kotiin. Mutta on niitäkin, joilla tanssi vie pahoinvointia pois. Esimerkiksi Inka Vilen kertoo, että hänellä raskauspahoinvointi helpotti tanssisalilla. Itse kärsin pahoinvoinnista, mutta kevyitä tanssitunteja pystyin pitämään. Lisäksi oman raskauteni alkukolmannes osui sopivasti kesätauolle, joten en joutunut asiaa edes miettimään. Jokaisen odottajan tilanne on erilainen, ja kannattaakin kuunnella itseään sekä lääkäriä, onhan kyseessä syntymättömän lapsen sekä äidin terveys!
Tanssinharrastaja pystyy yleensä muokkamaan tanssimistaan eri tavalla kuin opettaja, mikä näkyy haastattelussanikin. Aika moni opettaja joutui lopettamaan opettamisen ennen varsinaista äitiyslomaa, kun taas suurin osa harrastajista jatkoi tanssia ainakin kevennettynä myös loppuraskauden ajan. Pienet tuntemukset tanssiessa ja yleensäkin liikkuessa ovat normaaleja, muokkauttuuhan keho aivan uusiin ulottuvuuksiin! Toki liikunnan turvallisuus kannattaa varmistaa aina lääkäriltä, mikäli se askarruttaa. Raskaudet ovat aina erilaisia myös samalla äidillä. Esimerkiksi helsinkiläinen Tanssikeitaan opettaja Saara Soikkeli pystyi näyttämään kaikki liikkeet oppilailleen seitsemällä kuukaudellakin toista lastaan odottaessaan, kun ensimmäinen raskaus vei sairaslomalle jo neljännellä kuulla. Vatsan kasvu voi myös olla erilainen eri raskauksissa ja aiheuttaa tanssimisen hankaloitumista. Opettaja Marianne Laitala Karkusta kertoo viimeisimmän raskautensa aikana vatsan kasvuvauhdin olleen niin huima, että tanssi jäi sen vuoksi vähälle.
KESKENMENOT ja TANSSI
Loppuun vielä monia tulevia äitejä askarruttava kysymys, voiko tanssiminen aiheuttaa keskenmenoja. Tähän on lääkäreiltä vastausta etsinyt ja tiukannut mm. helsinkiläisen Tanssikeitaan opettaja Sirke Seppänen Istarin numerossa 2/2001. Vastauksena hän oli saanut lääkäriltä, että ensimmäisen kolmanneksen aikana ei tanssimalla oikein voi tehdä mitään, mikä aiheuttaisi keskenmenon, sillä alun keskenmenot ovat yleensä alkion kehityshäiriöitä.
Itse olen myös tätä kysynyt ja saanut samanlaisen vastauksen lääkäreiltä. Tosin pitää muistaa, että on olemassa muutamia poikkeuksia. Esimerkiksi runsaat alkuraskauden veriset vuodot ovat aina hälytysmerkki. Tällöin tilanne kannattaa aina tarkistaa ja kysyä lääkäriltä, ennen kuin liikuntaa jatkaa. Alkava keskenmeno kun voi johtua muustakin kuin kehityshäiriöstä.
Seuraavassa artikkelissa käsittelen itämaista tanssia synnytyksen aikana ja synnytyksestä toipuessa.
-
Kirjallisuuslähteet:
Kunto & terveys, nro:4/2003 Suomen Urheiluliiton julkaisut.
Sällylä, Anne 1988: Mammajumppa. WSOY. Porvoo.
Vilén, Inka 2001: ”Tanssin ja odotan.” - Ishtar 2/2001.
|