Tanssi ja vauva –sarjan viimeinen osa. Mirhamin numeroissa 22 ja 23 on julkaistu sarjan kaksi edellistä osaa. Ne käsittelivät raskausaikaa ja synnytystä suhteessa itämaiseen tanssiin. Tämä osa keskittyy synnytyksestä toipumiseen tanssin avulla.
Tanssi ja synnytyksestä toipuminen
Teksti: Katja-Marika Mäkinen
Juttusarjani on edennyt synnytyksestä toipumiseen ja tanssin aloitteluun synnytyksen jälkeen. Ellei mitään suurempaa ongelmaa synnytyksessä ole ollut, tanssitunneille voi pääsääntöisesti palata heti, kun omat voimat antavat myöten. Nykyään suosituksena on, että synnyttänyt jatkaisi liikuntaa mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen, jotta voimat alkaisivat palautua.
Vastasynnyttänyt tanssitunnilla
Itämainen tanssi liikunta- ja tanssimuotona on varsin sopivaa liikuntaa vastasynnyttäneelle. Kovalle koetukselle joutuneille lantionpohjanlihaksille itämainen tanssi on varsin sopivaa liikuntaa. Koonnon pitäminen ja ehkäpä uudelleen etsiminen on erityisen tärkeää voimien palautumiseksi. Lisäksi itämainen tanssi auttaa hahmottamaan keskivartaloa ja sen lihaksistoa myös synnytyksen jälkeen. Itämaisen tanssin oikea tanssiasento auttaa myös ryhdin säilymiseen vauvan kanniskelun ja imetyksen lomassa. Muutamia asioita kuitenkin kannattaa muistaa, kun palaa tanssitunnille melko pian synnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkeen suorien vatsalihasten välissä kulkeva jännesauma on auki, ja sen uudelleen sulkeutuminen vie noin pari kuukautta. Jos tekee raskaita vatsalihasliikkeitä, ennen kuin jännesauma on sulkeutunut, se voi jäädä auki ja aiheuttaa sen, että vatsalle jää kupumainen pullistuma, joka ei palaudukaan. Jos tanssitunnilla tehdään selin maaten raskaita vatsalihasliikkeitä, ne kannattaa vastasynnyttäneen korvata jollain kevyemmällä, esimerkiksi pelkillä vatsan sisään vedoilla. Toisilla naisilla myös raskaana ollessa nivelliitokset löystyvät paljon ja niiden palautumiseen voi mennä aikaa useita kuukausia, jopa koko imetysajan. Myöskään tällöin ei kannata tanssia jatkaa ihan entiseen tapaan, vaan kysäistä lääkäriltä pitäisikö välttää vain ääriasentoja vai tarvitsisiko imetysajaksi keksiä jokin muu liikuntamuoto. Tämäkin on tapauskohtaista. Ahkera tanssija, joka tuntee lihaksensa ja tietää kroppansa rajat, osaa välttää ääriasentoja ja käyttää lihaksiaan oikein, kun taas vähän tanssineella saattaa vielä olla hakusessa, missä mikäkin tanssiliike pitäisi tehdä.
Sektioäidin toipuminen ja tanssi
Alateitse synnyttänyt, ilman suurempia repeämiä ja leikkaushaavoja selvinnyt äiti saattaa olla niin hyvässä kunnossa, että voi lähteä tanssitunnille vaikka seuraavana päivänä, toisin kuin sektioäiti, jolla vatsalihakset on leikattu poikki monesta kerroksesta. Sektioäidin kannattaakin ottaa rauhallisesti. Toipuminen on yksilöllistä, mutta mikään kiire ei sektioäidillä tanssitunnille ole. Leikkaushaavan kannattaa ainakin ensin antaa kokonaan parantua. Sitten voi alkaa tehdä kevyitä vatsakoontoja, ja tietenkin lantionpohjan lihaksistoa voi treenata jo sairaalassa. Liikkuminen kuitenkin auttaa haavaa parantumaan, ja hermotuskin löytyy helpommin uudelleen kun liikkuu, mutta kannattaa pysyä hyvin kevyissä ja rauhallisissa liikkeissä. Kun sektioäidille on annettu lupa toimia normaalisti ja nostella taakkoja, voi alkaa myös tanssia. Vaikka aluksi tuntuisikin, että tanssi ei oikein suju ja vatsaan sattuu, ei kannata huolestua. Tilanne kyllä korjaantuu, kunhan antaa itselleen aikaa toipua.
Toipumisesta fyysisesti – haastateltavien kokemuksia
Kuten aikaisemmissakin juttusarjan artikkeleissa olen lähteenä käyttänyt haastatteluuni osallistuneiden tanssijaäitien kokemuksia. Tässä hieman enemmän haastattelun antia:
Kahden lapsen äiti, kokenut tanssija ja tanssinopettaja Saara Soikkeli Tanssikeitaalta Helsingistä kertoo alkaneensa tanssia ja opettaa uudelleen viisi kuukautta synnytyksen jälkeen, vauva-ajan väsymyksen laannuttua. Saara kertoo alussa tanssin tuntuneen luontevalta ja helpolta mutta saman tarkkuuden ja lihaskunnon saavuttaminen, joka oli ennen raskautta, vei parisen vuotta. Saara, kuten moni muukin paljon tanssiva, huomasi tanssin helpottuneen huomattavasti imetyksen loputtua. Saara kertoo, kuinka hienolta tuntui kokea ruumiillisesti kehon ”nollaaminen” raskauden ja synnytyksen kautta ja rakentaa uutta sen jälkeen.
Kolmen lapsen äiti, Inka Vilen, tanssinopettaja ja pitkään tanssinut tanssija Tuurista, kertoo kuinka ero toipumisessa oli suuri ensimmäisen lapsen ja jälkimmäisten välillä. Ensimmäisen lapsen jälkeen toipuminen oli hitaampaa, koska Inka ei vielä silloin ollut tanssinut niin paljoa kuin jälkimmäisten kanssa. Toisen ja kolmannen lapsen jälkeen vatsalihasten palautuminen oli paljon helpompaa, kun oli tanssinut enemmän ja tunsi lihaksensa. Myös ryhdin palautuminen oli nopeampaa, koska Inka aloitti toisen ja kolmannen lapsen jälkeen ryhdin parantamisen jo heti synnytyslaitoksella. Lopuksi Inka vielä toteaa että ilman muuta synnytysten jälkeen hän tanssi paremmin kuin ennen, mutta suurin syy on tanssimisen määrän lisääntyminen eikä niinkään raskaudet.
Tamperelainen tanssinopettaja ja pitkään tanssinut yhden pojan äiti, Annaleena Horning, kertoo synnytyksestä toipumisestaan hieman toisenlaisen tarinan: vauva syntyi fyysisesti rankalla kokemuksella ja ensimmäisten kuukausien ajan liikkuminen oli hankalaa. Annaleenalla oli ennen raskautta ollut hyvin vahva selkä, mutta synnytyksen jälkeen se kipuili pitkään. Kipuiluun kuitenkin auttoi tanssimisen aloittaminen mahdollisimman pian.
Karkkulainen tanssinopettaja Marianne Laitala, kolmen lapsen äiti, kertoo eroista ennen synnytyksiä ja niiden jälkeen seuraavaa: ” Ennen synnytystä tanssiminen oli raskaampaa. Raskaus muuttaa kropan suhteita ja kaikki pitää hakea uudelleen. Kroppa muuttuu koko ajan, se tuntuu enemmän prosessilta kuin, että se liittyisi ainoastaan synnytyksiin”.
Lempääläläinen tanssinopettaja ja pitkään tanssinut yhden pojan äiti, Riikka Posti, aloitti tanssimisen pian synnytyksen jälkeen ja ensimmäinen esitys tanssiryhmällä oli 3 kuukautta synnytyksen jälkeen. Opettamaan Riikka palasi noin 10 kuukautta synnytyksen jälkeen. Tanssilla oli Riikan mielestä jonkin verran osuutta palautumiseen, vaikka lihaskunnon palautuminen ennalleen vei aikaa.
Tamperelainen kokenut tanssija Katriina Heiskanen, yhden tytön äiti, kertoo palanneensa tanssisalille viisi viikkoa synnytyksen jälkeen. Keisarinleikkauksesta huolimatta Katriina tunsi tanssin palanneen normaaliksi jo 5 kuukautta synnytyksen jälkeen. Edelleen toisinaan tanssi tuntuu notkeammalta kuin ennen raskautta. Katriina kertoo, kuinka kehon muutoksiin ilman muuta tottuu helpommin, kun työskentelee kroppansa kanssa ja yrittää löytää sieltä taas eri lihakset.
Opettajilla ja pitkään tanssineilla on tietenkin aivan eri lähtökohdat verrata synnytyksen tuomia muutoksia tanssiin, kuin sellaisilla harrastajilla, jotka käyvät kerran-pari viikossa tanssitunnilla. Tanssin intensiivisyys vaikuttaa toipumisen kokemiseen. Nainen, joka työskentelee kropallaan, tunnustelee itseään aivan eri tavalla kuin taas nainen, jolle tanssi on harrastus ja josta voi pitää tarvittaessa taukoa pidempäänkin. Jos kroppa on työväline, sen kunnosta on huolestuneempi ja sitä tulee ehkä kuunneltua enemmän. Moni opettaja (itseni mukaan lukien) kokee raskauden, synnytyksen ja toipumisen olevan aikaa saada pientä taukoa opetuksesta ja ehkä tanssia enemmän harrastemuotoisesti, jolloin tanssi saa taas aivan eri ulottuvuuksia ja opetuskin tuntuu eri tavalla mielekkäältä kuin ennen lapsia. Sekä harrastajaäideille että opettajaäideille tanssiminen, oli se sitten opetusta tai harrastusta, on aikaa, jolloin ei ehdi ajatella lastaan tai äitiyttään, vaan voi olla olemassa hetken vain tanssimista varten.
Omassa haastatteluainestossani oli sattumalta enemmän opettajia ja intensiivisesti harrastavia kuin tavallisia harrastajaäitejä, joten haastatteluaineisto koostuu enemmän tanssivista. Tavallinen harrastajaäiti voi kuitenkin luottaa siihen, että tanssiminen on pääsääntöisesti oivaa liikuntaa synnytyksestä palautumiseen, sillä opettajat kokevat sen myönteisenä asiana.
Harrastajaäitien kokemuksia oli onneksi myös haastatteluissa. Ylöjärveltä eräs äiti kertoo seuraavaa: ”Aloitin tanssimisen ensimmäisen lapsen ollessa puolivuotias. Selkä- ja vatsalihakseni olivat silloin todella pahassa jamassa, samoin niska- ja hartialihakset. Tanssi auttoi niihin jo muutamassa kuukaudessa. Toisen lapsen jälkeen mielestäni itämainen tanssi on kehittänyt eniten lantiopohjanlihasten palautumista normaaleiksi.” Sanna, kahden lapsen äiti Porista, kertoo: ” Kummallakin kerralla aloin tanssia kerran viikossa kahden kuukauden kuluttua synnytyksestä. Aika kauan kesti molemmilla kerroilla saada alavatsan lihakset toimimaan edes jotenkin. Olin sektioiden jälkeen kauan kipeä ja annoin itseni toipua kunnolla ennen tanssin aloittamista.”
Oma kokemukseni toipumisesta
Itse sain pienen poikani vajaa kaksi vuotta sitten sektiolla. Tiesin etukäteen, että lapsi syntyisi sektiolla ja mietin kovasti ennen synnytystä, kuinka ylipäänsä koskaan tulisin enää kuntoon ja saisin ”tanssijan vatsani” takaisin. Enkä tarkoita nyt ulkonäköä, vaan sitä tanssillista toimintaa, johon vatsa kykeni ennen raskautta. Huoleni osoittautui loppujeni lopuksi turhaksi. Nykyisin tuntuu, että vatsani liikkuu jopa paremmin tanssiessa. Ehkäpä sitä on oppinut tuntemaan keskivartalonsa paremmin ja osaa hellittää välillä. Alun tuntemukset olivat kyllä hirveitä. Pienikin liike sattui ensimmäisen kahden viikon ajan. Tosin ensimmäiset vaakakahdeksikot ja ympyrät oli kokeiltava sairaalassa kyyneleet silmissä. Lapseni valvotti ensimmäiset kaksi kuukautta kaiket yöt, joten tanssi jäi, lukuun ottamatta pientä taukojumppaa. Heti kun pysyin päivisin hereillä, aloin tanssia, ja parin kuukauden rauhallisen harjoittelun jälkeen olo oli jo aika hyvä. Lihasten hyvässä kuntoutumisessa omalla kohdallani pidän tärkeänä sitä seikkaa, että vaikka liikkeet vähän tuntuivatkin epämukavilta, tein niitä silti hyvin rauhallisesti ja yritin liikuttaa kaikkia liikeratoja, jotta leikkaushaavaan ei tulisi kiinnikkeitä. Kaksi positiivisinta asiaa, jotka huomasin jo heti alun treenin jälkeen, oli se, että lantionpohjan lihakset olivat lähes samassa kunnossa kuin ennen raskautta sekä sen, että ylävartalon ryhti palautui todella nopeasti imetyksestä huolimatta ja vauvaakin jaksoi kanniskella paljon paremmin ja ilman niskakipuja. Myöskään selkäkivuista en joutunut kärsimään ollenkaan. Kun lapsi oli kahdeksan kuukautta, aloitin hiljalleen opetukset, ja nyt vajaan kahden vuoden jälkeen en enää tiedosta leikkaushaavaa mitenkään. Jälkikäteen voin todeta, että kannatti ottaa rauhallisesti ja antaa palautumiselle aikaa. Sektiosta toipumisessa hosuminen ei ole hyväksi.
Tanssimisen psyykkinen merkitys
Lähes kaikki haastateltavat äidit, sekä opettajat että harrastajat, kokivat tanssin psyykkisen merkityksen tärkeäksi. Vastauksissa tuli esiin mm. seuraavia ajatuksia: ” Tuttu tanssiporukka auttoi myös mökkihöperyyteen ja harjoitusten varjolla sai omaa aikaa”, ”Tanssi auttoi palautumisessa yhtälailla henkisestikin”, ”Näin jälkiviisaana tiedän, että tanssiminen auttoi minua läpi palautumisprosessin sekä fyysisesti että henkisesti, tanssikavereiden kannustus tuntui hyvältä ja tuttu tanssiporukka toimi hyvänä tukiverkkona uudelle äidille. Heidän omat kokemuksensa antoivat perspektiiviä omiin ajatuksiin”, ” Myös henkisesti oli tärkeää päästä nopeasti tanssimaan: siitä sai sopivan vapaahetken vauvavaiheen pyörityksestä”.
Kaikesta päätellen ei voi kuin suositella itämaista tanssia synnyttäneelle äidille. Tämä laji tuntuu olevan juuri oikeanlaista liikuntaa tuoreelle äidille niin fyysisesti kuin henkisesti. Tietenkin täytyy edetä omien tuntemuksien mukaan ja kannattaa valita ehkä niitä rauhallisemmin eteneviä ryhmiä toipilasaikana. Tanssi on myös ihana oma hetki itselle vauva-arjen pyörityksen lomassa, jossa saa kokea omaa naiseuttaan liikunnan ja tanssin muodossa. Itämainen tanssi on myös esteettisesti suopea vauvamahalle ja pyöristyneille rinnoille ja pepulle! Itämaisen tanssijattaren kun ei tarvitse olla langanlaiha.
KIITÄN LÄMPIMÄSTI kaikkia haastatteluun osallistuneita tanssijaäitejä: Annaleena Horningia, Katriina Heiskasta, Marianne Laitalaa, Riikka Postia, Miia Sahaa, Saara Soikkelia, Sanna Tervakangasta, Inka Vileniä sekä niitä äitejä, jotka toivoivat haastattelunsa esiteltävän nimettöminä.
Kirjoittaja on itämaisen tanssin opettaja Ylöjärveltä.
|