Mihrimah ry  

Itämaista tanssia vuodesta 1997

 
 
Nuubialaistanssi
– Etelä-Egyptin evakoiden kulttuuriperintöä
Mirhami 6 (Syyskuu 2001)
 
Teksti: Riitta Sulkama

Tänään, 30 vuotta sen jälkeen kun Nubian maa-alueet jäivät Assuanin padon valmistuttua sen alle, nuubialaiskulttuuri elää ja voi hyvin.
Tämä Sudanin rajalta kotoisin oleva kansa on ollut olemassa muinaisen Egyptin ajoilta asti ja on luultavasti saanut nimensä faaraoidenkielisestä sanasta Nub. Sana tarkoittaa kultaa, ja tuona aikana alueella on ollut useita kultakaivoksia. Tästä syytä alueella on koettu monia taisteluja ja sinne on tunkeutujien mukana tullut ulkomaisiakin vaikutteita.
Monet antropologit uskoivat nuubialaisperinteiden – heidän kielensä ja kulttuurinsa – olleen tuhoon tuomittua 500 km pitkän Nasser-tekojärven ja Assuanin padon rakentamisen myötä. Nuubialaiset tulvivatkin Kairoon tuoden värikkään perinteensä mukanaan!

Tämän päivän nuubialaiset vaalivat kulttuuriperinteitään laulaen ja tanssien. Entinen musiikki on muuttunut nykyaikaisemmaksi, sillä entisen rumpu- ja kättentaputusmusisoinnin tilalla muusikot käyttävät sähköisiä soittimia. Kuuluisimpia uuden tyylin nuubialaismuusikoista on Ali Kuban’s Band, jolla on kasvava kuuntelijajoukko nuubialaisyhteisön ulkopuolellakin. Nuubialaisrytmi on melko helposti tunnistettava tasainen, usein melko nopea, keinuva ja afrikkalaisvaikutteita sisältävä. Kaikkiaan tanssijalkaa kutkuttava rytmi!

Kuten ennenkin, tänään laulut kertovat mm. rakkaudesta, mutta entinen kotiseutu ja kaipuu sinne ovat uudempien laulujen aiheina. Tanssi on perinteisesti ryhmätanssia, ja tällä on merkittävä sosiaalinen merkitys nuubialaisten keskuudessa. Naiset osallistuvat tanssiin omana ryhmänään miesten kanssa. Näillä ryhmätansseilla juhlistetaan erityisesti hääseremonioita. Ryhmä tuottaa tavallisesti itse musiikin laulamalla, taputtamalla ja tamburiinilla. Nuubialaisille tanssi ja laulu ovat iloa, huvia ja sosiaalista kanssakäymistä.

Tanssiesitykset ovat usein näytelmällisiä, kuvaten nuubialaisten tavallista elämää, esimerkiksi työntekoa (korinpunontaa, peltotöitä) tai kosintamenoja, usein huumorinkin sävyttäminä. Tansseissa miehet ovat tavallisesti pääosassa naisten ”säestäessä” taustalla pienemmillä liikkeillä ja yksinkertaisemmalla koreografialla. Miesten ja naisten liikkeet eroavat selkeästi toisistaan. Miesten liikkeet ovat isompia ja ronskimpia sisältäen hyppyjä, joita naiset eivät koskaan tee.

Liikekieli

Perusliikkeenä voidaan pitää nuubialaisaskellusta: polvet yhdessä, taaempi jalka päkiällä polvi taittuneena kuin ”kipsiin”, paino etummaisella jalalla, joka joustaa keinuvassa edestakaisessa liikkeessä. Vartalo pidetään tiukassa paketissa, selkä suorana. Pää liikkuu rennon niskan ansiosta tanssin mukana, ja voisi kuvitella leuan piirtävän pikkuruista vaakakasia liikkeen lähtökohdan ollessa yläselässä.

Miesten liike on korostuneempi, jolloin taivutus lonkkanivelestä on voimakkaampi. Tätä askelta voidaan tehdä paikoillaan, sillä voidaan liikkua eteen, taakse tai sivulle.

Naiset voivat liittää tähän askellukseen rintakehän ylös-alas liikkeen. Asuun usein kuuluvan huivin tai galabeijan reunoista kiinni pidellen kädet tekevät vaaka-kasia sivuilla. Miehet liittävät tähän liikkeeseen taputukset, tamburiinin lyönnin tai jonkun tarmokkuutta ja voimaa ilmentävän ylävartalon liikkeen.

Miesten hypyistä nuubialaistanssissa ovat persoonallisimpia pumppuhyppy ja soutuhyppy. Pumppuhypyssä etummainen jalka toimii vieterin tavoin saaden toisenkin jalan irti maasta. Soutuhypyssä tehdään melontaliikettä kädet yhdessä ja liikkeen puoleinen jalka edellä tehdään iso loikka.

Asut

Asut ovat kansaomaisia, naisilla on usein puolipyöreä huntu, kapeahko pitkä galabeia, jossa volangit hihansuissa ja helmassa. Huntu on läpinäkymätöntä, mutta melko kevyttä materiaalia ja se voidaan koristella otsalta suurilla ristipistoilla. Rinnalla on tavallisesti neliönmuotoinen koru, jossa voi olla suljettava putki koraanin lauseita varten. Miesten asuina käytetään eripituisia galabeijoja ja muslimimiesten ”pussihousuja” sekä päähinettä. Galabeijan päällä voi olla liivit. 

  • Lähteet

  • Egypt magazine – summer 1999 CNN

  • Jaana Åhlin nuubialaiskurssi Tampereen festareilla 2001