Mihrimah ry 

Itämaista tanssia vuodesta 1997

 
 
Itämainen tanssi ja synnytys (Tanssi ja vauva osa 2)
Mirhami 23 (tammikuu 2007)

ITÄMAINEN TANSSI JA SYNNYTYS

Teksti: Katja-Marika Mäkinen

Edellisessä Mirhamin numerossa (Nro 22) alkoi artikkelisarja tanssista ja vauvasta. Sarja alkoi raskausajalla, ja tässä numerossa käsittelyssäni on synnytys. Artikkelin tiedot perustuvat syksyllä 2006 tekemiini haastatteluihin sekä kirjallisuuslähteisiin.

SYNNYTYS JA LIIKUNTA

Synnytys on naiselle aina iso juttu sekä henkisesti että fyysisesti. Turhaan ei synnytystä verrata maratonin juoksemiseen. Jokainen synnyttänyt nainen tietää sen. Ensin odotellaan ja valmistaudutaan yhdeksän kuukautta, jokainen tavallaan. Sitten puserretaan varsinainen urakka, toiset helpommin ja toiset eivät niin kovin helposti. Ja urakan jälkeen toivutaan. Ja toisin kuin maratonissa hyvä fyysinen kunto ei pelkästään takaa helpompaa synnytystä, vaan siihen vaikuttaa moni muukin asia.

Liikuntaa harrastava ja lihaksensa tunteva äiti kuitenkin tuntee vartalonsa paremmin, ja se usein auttaa synnytyksessä ja siitä palautumisessa. Liikuntaa harrastava äiti myös osaa rentouttaa itseään paremmin, ja se auttaa kestämään kipuja ja avautumaan helpommin. Tanssijoilla myös hengitystekniikka on yleensä kunnossa, mikä saattaa auttaa rentoutumisessa. Perehtyessäni eri kirjallisuuslähteisiin ja yrittäessäni löytää vastausta siihen, onko synnytys ylipäänsä helpompaa liikuntaa harrastaville naisille verrattuna liikuntaa harrastamattomiin, tulin tulokseen, että ainakaan mitään sataprosenttista totuutta ei ole. Synnytys, kuten ylipäänsä koko vauvan saamisprosessi, on niin monen eri tekijän summa, että ehdottomia totuuksia ei ole, vaan jokainen synnytys on omanlaisensa. Liikuntaa ja hyvää kuntoa paljon tärkeämpi asia on äidin henkinen hyvinvointi. Hyvä, tasapainoinen ja rauhallinen olotila synnytyksessä auttaa eniten. Ei mikään helppo juttu keskellä kipuja!

FYYSISEN SUORITUSKYVYN VAIKUTUS SYNNYTYKSEEN

Kirjassa Liikuntalääketiede todetaan urheilusta ja synnytyksistä seuraavaa: Suomalaisessa urheilija-aineistossa ei raskauden ja synnytyksen kulussa ole todettu eroja verrattaessa niitä asianmukaiseen verrokkiaineistoon. Harjoituksen vaikutusta raskauden ja synnytyksen kulkuun on tutkittu vain vähän. Kuitenkin huomattavan kovalla harjoituksella saattaa olla kielteisiä vaikutuksia. Suomessa julkaistussa laajimmassa seurantatutkimuksessa saatiin seuraavanlainen tulos: Keskimääräistä parempikuntoisten äitien synnytykset kestivät puolitoista tuntia vähemmän kuin huonokuntoisten ja heillä oli vähemmän alle 2500g painavia lapsia. Lisäksi hyväkuntoisten äitien lapsilla oli parempi hapensaantitilanne syntymän jälkeen kuin huonompikuntoisten äitien lapsilla. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös v.1990 Yhdysvalloissa. Johtopäätös molemmista tutkimuksista on, että hyvällä suorituskyvyllä on myönteinen vaikutus synnytyksen kulkuun ja sikiön vointiin. (Liikuntalääketiede 1999.)

Paljon kuulee myös erilaisia mielipiteitä siitä, auttavatko vahvat ja treenatut lihakset synnytyksessä vai haittaavatko ne. Tähänkään en ainakaan mitään tieteellistä vastausta löytänyt, vaan yksilölliset erot ovat suuria.

ÄITIEN HAASTATTELUN ANTIA:

Haastattelin syksyllä 2006 tanssijaäitejä. Tähän olen koonnut äitien kommentteja synnytyksestä (Haastateltavien nimet jätän mainitsematta, koska synnytys on hyvin henkilökohtainen asia.):

”Raskaus ja synnyttäminen ovat mielestäni hyvin raskas koettelemus naisen keholle.”
”Ennen synnytystä tanssi oli raskaampaa.”
”Kahdessa viimeisessä synnytyksessä avautumisvaiheessa veivasin lantiota koko ajan. Takakasi oli hyvä, sen muistan, mutta muuten en erityisesti eritellyt liikkeitä, tein vain sitä, mikä kropassa hyvältä tuntui.”
”En käyttänyt itämaisen tanssin liikkeitä synnytyksessä. Sen sijaan apua oli rauhallisesta syvästä hengityksestä, joka rentoutti ja taittoi kivun pois supistuksista.”
”Supistukset olivat sen verran intensiivisiä, ettei sitä lantiota paljoa pystynyt keikuttamaan.”
”Synnytykset ovat olleet niin nopeita, että ainoa lantionkeinautus on ollut siirtyminen synnärituoliin.”

Vaikka haastatteluaineistoni olikin suhteellisen pieni, kommenteista voi kuitenkin lukea, kuinka erilaisia synnytykset ovat. Ja naisen oma kokemus tapahtuneesta vaihtelee niin kovasti, onhan kyse uuden elämän syntymisestä!

Ishtarissa numerossa 4/2001 on myös haastateltu tanssivia äitejä ja sieltä poimin seuraavaa: ”Ensimmäisessä synnytyksessä tein lantion takakahdeksikkoja etunojassa. Se lievitti selvästi avautumisvaiheen polttoja, jotka tuntuivat selkäsärkynä.” Lantioympyröiden ja kahdeksikkojen lisäksi kyykkyasento voi helpottaa oloa avautumisvaiheessa, kertoo Hannele Maahinen. Samassa artikkelissa hän myös neuvoo tekemään yhtä liikettä yhtäjaksoisesti mahdollisimman pitkään, hiljentämään supistuksen aikana ja jatkamaan taas supistuksen mentyä ohi (Vauva-lehti 8/97). Saara Soikkelille taas kätilö oli kertonut, että yleensä tanssijat, laulajat ja muusikot osaavat käyttää hengitystä hyväkseen ponnistaessa.

ITÄMAINEN TANSSI – SYNNYTYSTANSSI?

Välillä näkee otsikoita, joissa itämainen tanssi yhdistetään synnytystanssiksi. Tästäkään ei oikein olla yhtä mieltä, ovatko itämaisen tanssin juuret synnytystanssissa vai jossain muualla. Kuitenkin kun katsoo odottaville äideille annettavia ohjeita liikkeistä, jotka auttavat avautumisvaiheessa, niissä on paljon samoja liikkeitä kuin meidän tanssitunneillamme. On lantion pyöritystä, heijaamista ym. Kun ajattelee maalaisjärjellä, tuntuu kovin luontevalta yrittää auttaa vauvan etenemistä itämaisin liikkein, sikäli mikäli synnytys muuten sen antaa periksi. Muistan esimerkiksi Tuija Rinteen sanoneen eräällä tanssidemotunnilla, jos aikoo joskus synnyttää, kannattaa opetella undulointi hyvin, koska se on synnytysliike. Sirke Seppänen toteaa kirjassaan Itämainen tanssi (19?) seuraavaa: ”Itämaisen tanssin alkuperä liittyy todennäköisesti hedelmällisyyskultteihin ja äitijumalattaren palvontaan. Pyörivät ja pehmeät tanssiliikkeet (varsinkin lantionpyöritys) esiintyvät kaikkialla maailmassa luonnonkulttuurien hedelmällisyys- ja kulttitansseissa. Itämaisella tanssilla on myös voinut olla opettava tehtävä synnytystä imitoivine liikkeineen. Tätä oletusta tukevat itämaisen tanssin vatsaan ja lantioon keskittyvät liikkeet, jotka vahvistavat synnytyksessä tarvittavia lihaksia.”

Lopuksi tahdon vielä kiittää kaikkia äitejä, jotka osallistuivat haastatteluun koskien synnytystä ja itämaista tanssia. Seuraavan numeron vauva ja tanssi -osiossa käsitellään toipumista ja tanssimista vauvan kanssa.
  • Lähteet:
    Erkkola, Risto 1999: Liikuntalääketiede, Liikunta raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Kustannus Oy Duodecim.
    Seppänen, Sirke 1993: Itämainen tanssi. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki
    Vilèn, Inka 2001: ” Tanssin ja synnytän, synnytin ja tanssin.” – Ishtar 4/2001.

Katja-Marika Mäkinen on itämaisen tanssin opettaja Ylöjärveltä.